Saimaan luonnonelementit
Etelä-Karjalan tärkeimmät luonnonelementit ovat maakunnan päästä päähän ulottuvat Ensimmäinen ja Toinen Salpausselkä sekä niiden väliin sijoittuva Suur-Saimaa, Saimaan vesistön eteläisin osa. Vesi yhdistää alueen Saimaan kanavan kautta Helsinkiin, merille ja muuhun maailmaan. Vesi ja sen läheisyys onkin erottamaton osa eteläkarjalaista tunnelmaa.
Ensimmäinen Salpausselkä jakaa maakunnan kahteen erilaiseen maisematyyppiin. Eteläpuolinen alue on metsäistä ja vähäjärvistä, eteläiseen rantamaahan liittyvää aluetta. Pohjoispuoliset alueet kuuluvat Järvi-Suomen maisema-alueeseen.
Etelä-Karjalan maisemat ovat kuitenkin pääasiassa karuja, etenkin Salpausselillä ja Saimaan rantojen kallioisemmilla alueilla. Moreenialueilla maaperä on hiukan rehevämpää, ja savikkoalueilla esiintyy paikoin pieniä lehtojakin. Maakunnan itäosan luonnossa Parikkalan ja Rautjärven seuduilla näkyy selvästi Laatokan Karjalan lehtokeskuksen rehevyys.
Saimaa & Saimaannorppa
Rikas historia, puhdas luonto ja hyvät matkailumahdollisuudet tekevät Saimaasta
ainutlaatuisen vesistön maailmassa. Se on Suomen suurin ja Euroopan
neljänneksi suurin järvi, joka kuroutui omaksi vesialueekseen noin 8 000
vuotta sitten, jolloin myös saimaannorppa jäi järvelle eristyksiin.
Alueen ensimmäisiä "turisteja" olivat metsästäjät noin 9 000 vuotta
sitten, jolloin alue houkutteli hyljejahtiin. Saimaannorppa on
äärimmäisen uhanalainen eläin ja muun muassa WWF on suojellut sitä
vuodesta 1979 saakka. Se on yksi maailman uhanalaisimmista hylkeistä ja
yksi harvoja makeanveden hyljelajeja, eikä sitä esiinny missään muualla
kuin Suomessa Saimaan vesistössä. Tällä hetkellä norppia elelee
Saimaassa noin 300 yksilöä.
Suur-Saimaa on merkittävä sisävesisaaristo
Ennen katoamistaan Vuoksen uomaan Saimaa levittäytyy laajaksi
harvasaariseksi altaaksi, jota sanotaan Suur-Saimaaksi. Aluetta
hallitsevat etelä- ja keskiosissa suuret selkävedet, jotka ovat Vuoksen
vesistöalueen laajimmat. Siellä katse saa kulkea kymmeniä kilometrejä
ennen kuin se tavoittaa ohuena raitana häämöttävän vastarannan. Muutamin
paikoin rannasta rantaan on matkaa yli neljäkymmentä kilometriä.
Salpausselkien huminaa
Ensimmäinen Salpausselkä patoaa Saimaan kaakossa. Suur-Saimaan
selkäveden halkaisee Toinen Salpausselkä, jonka merkittävin muodostuma
on yli kymmenen kilometriä pitkä Kyläniemi. Alueella on useita
kaakko–luode-suuntaisia harjuja, jotka muodostavat erikoisen näköisiä
saaria. Suuria selkiä rajaavat saarirykelmät muodostuvat pienistä
metsäisistä harju- ja kalliosaarista sekä pienistä kivikkoisista ja
kallioisista luodoista. Suur-Saimaan alue on luonnonolosuhteiltaan yksi
maamme arvokkaimmista sisävesialueista, ja jo geomorfologialtaan se on
kansainvälisesti merkittävä sisävesisaaristokokonaisuus.
Eteläisen Saimaan maisemat ovat loivapiirteisiä. Kallio- ja
harjurannat kasvavat mäntymetsää, jota suojaisemmilla rannoilla
reunustaa kapea tervaleppä- tai koivikkovyö. Luodot ovat matalia
mannerjään tasaiseksi hiomia silokallioita. Vain paikoin kalliot
nousevat pienialaisiksi mäntyä kasvaviksi saarenmyhkyröiksi, joiden
rantoja koristavat jäkäläiset louhikot.
Toinen Salpausselkä sukeltaa parin kilometrin matkalla Saimaaseen
päästäen pohjoisesta tulevan virran ylitseen. Tämän Rastinvirran kautta
kulkevat kaikki itäisen Suomen alueelta kerääntyneet vedet. Sen virtaama
on sama kuin Vuoksessa. Vesialue on sulana läpi vuoden kovimpia
pakkastalvia lukuun ottamatta.
(Lähde: Arto Hämäläinen ja Marjo Wallenius: Suur-Saimaan luonto- ja virkistysalueselvitys)
Saimaa-faktoja
- Korkeus merenpinnasta: 76 m
- Pinta-ala: 4460 km2
- Suurin pituus: 194 km
- Suurin leveys: 138 km
- Keskisyvyys: 17 m
- Suurin syvyys: 82 m
- Rantaviivan pituus: 14 850 km
- Saaria: 13 710 kpl